Meinasimme kokonaan unohtaa laiturin laittamisen talviteloille. Ja taas kerran talvi yllätti kaupunkilaiset ja järvi ehti jo kerran jäätymään. Onneksi se kuitenkin vielä suli muutaman viikon päästä ja saimme nostettua laiturin sulalla kelillä pois järvestä.
Laituri kannattaa aina ottaa yläs järvestä talveksi, jotta se ei rikkoudu.
Meillä ei ole tarkkaa tietoa, että onko mökkimme laituri pylväslaituri vai ponttonilaituri. Siinä näyttää nimittäin olevan molemmat, koska laiturin päässä on neljä järeää metallista pylvästä pystyssä. Lautojen ja puisen rungon alla on myös muoviset ponttonit, jotka pitävät laiturin pinnalla.
Vesi oli noussut järvessä sateisen syksyn jälkeen sen verran, että laituri lähti uppoamaan, kun sen keskelle meni kaksi aikuista seisomaan. Tuntui kuin ponttonit olisivat imaisseet vettä reunan yli ja ne alkoivat täyttyä vedellä. Aikaisemmin kesällä järven pinnan ollessa matalammalla, tällaista uppoamista ei tapahtunut.
Jotta laiturin pystyi vetämään rantaan, täytyi ensin irroittaa ruuvit ja mutterit muovipalikasta, joka piti laiturin kiinni pohjassa olevissa rautatolpissa. Muttereita kiertäessä täytyi olla varovainen etteivät ne tipu järveen, koska jääkylmään veteen meneminen ei houkuttanut enää tässä vaiheessa syksyä.
Myös muovisten kiinnikkeiden kanssa täytyi olla tarkkana, kun testasimme niiden kellumisominaisuuksia irroittamisen jälkeen.
Pari metallipylvästä irtosi hiekkapohjaisesta järven pohjasta helposti, mutta kaksi tolppaa oli jätettävä järveen pystyyn talveksi. Kun koitimme heiluttaa ja irrottaa tolppia, niin laituri lähti seilaamaan, eikä tarvittavaa vääntövoimaa saatu aikaiseksi.
Ehkä ensi kerralla täytyy ensin löystyttää kaikkia tolppia ja vasta sen jälkeen irrottaa ne pohjasta. Saa nähdä ovatko järveen jääneet tolpat kunnossa vielä keväällä jäiden sulamisen jälkeen.
Kun laituri oli irti tolpista, niin sen pystyi melko helposti vetämään rannalta käsin hietikolle. Ensimmäisen moduulin pystyi nostamaan kahden aikuisen voimin, koska siinä oli vain yhdet ponttoonit toisessa päässä.
LipLap-merkkinen laituri oli mahdollista purkaa osiin, mutta sitä varten piti irroittaa pari pintalautaa, jotta pääsimme käsiksi kaikkiin ruuveihin.
Pintalaudat oli kiinnitetty sellaisilla pikaruuveilla, joita ei pysty enää uudelleenkiinnitykseen käyttämään. Ensi vuonna täytyy käyttää kiinnitykseen normaaleja terassiruuveja.
Toisessa laiturimoduulissa oli molemmissa päissä kaksi ponttoonia. Sen rantaan vetäminen oli jo hieman haastavampaa, mutta onnistui hyvin kun laitoimme alle kakkosnelosia rampiksi. Kahden aikuisen voimin tämäkin onnistui.
Viimeinen päätypala painoikin jo niin paljon, että se oli helpointa hinata lautojen päällä rantaan.
Laitoimme laiturin rungon rantahietikolle niin, että tuimme päätypalan, jotta saimme rungon suoraan.
Onneksi muistimme ottaa uimaportaat irti ennen laiturin rantaan vetämistä, jotta ne eivät osuneet järven pohjaan.
Laiturin nostamisessa joutui käyttämään paljon voimaa ja ensi kerralla kannattaa nostamista varten tehdä paremmat rampit. Myös vinssin käyttämisestä olisi varmasti paljon apua, mutta nyt sellaista ei ollut saatavilla. Vinssin hankkimista meidän täytyy muutenkin miettiä, koska siitä on hyötyä varmasti monissa muissakin mökkipuuhissa.
Ensi keväänä selviää kuinka hyvin laiturimme talvehti rannalla ja tarvitseeko se huoltoa.