Hiekkarantaunelmia…
Tässä on meidän hiekkaranta. Siis mikä hiekkaranta 🙂 Siellä se on jossain alla, toivottavasti.
Mökkimme on rakennettu hiekkamäen päälle ja aikanaan tässä oli vanhojen valokuvien perusteella kaunis sekä avoin hiekkaranta. Nyt se on valitettavasti kokonaan umpeen kasvanut.
Laiturin molemmin puolin kasvaa kaislan näköistä kasvillisuutta, joka on kuulemma nimeltään sara. Sara on yleinen kasvi suomalaisilla järvirannoilla ja niitä on olemassa monia eri lajikkeita. Tämä meidän kasvi on luultavasti järvisaraa.
Saran saa hävitettyä rannoilta joko poistamalla sen pintamaan mukana tai niittämällä sen alas vedenpinnan alapuolelta kaksi kertaa.
Tällä hetkellä tuntuu vielä melko kaukaiselta ajatukselta, että ehkä jo ensi kesäksi saamme kaiken vihreän alta kaivettua esiin hienon uimarannan.
Mökkikauppaan kuului myös vene. Se näytti siltä, ettei sitä ole käytetty aikoihin. Vene lepäsi puun alla laiturin vieressä rantaheinien ympäröimänä.
Halusimme testata heti, että kuinka kova homma on poistaa pintamaata ja kaivaa hiekkapohjaa kasvillisuuden alta esiin. Se oli todella voimia vievää, mutta myös palkitsevaa. Parin tunnin kaivuu-urakan jälkeen saimme hieman tulostakin aikaiseksi. Työvälineinä olivat lapio, kuokka ja kiviharava.
Tarkoituksenamme on ihan käsipelillä työstää rantaa pikkuhiljaa eteenpäin. Onneksi mitään ruoppauksia ei ole tarvetta tehdä. Ja jos urakka tuntuu ihan mahdottomalta, niin harkitsemme pienen kaivurin vuokraamista.
Hienoa on se, että mökkitontilla on valmiina paljon hiekkaa, joten tarvittaessa voimme lisätä sitä rantaan.
Pesimme veneen ja löysimme toimivat airot sekä tulpan veneen pohjaan. Perheen nuorimmainen halusi samantien lähteä soutelemaan ja onkikin löytyi hänelle matkaan. Matoja sen sijaan oli vaikeaa löytää, niitä ei näköjään kuivassa hiekkamaassa juurikaan ole.
Järvi on tosi ihana. Pieni, vehreä ja rauhallinen. Se oikein kutsuu soutelemaan tai suppailemaan.
